Kun maas on hanki ja järvet jäässä ja silmä sammunut auringon, kun pääsky pitkän on matkan päässä ja metsä autio, lauluton, käy lämmin henkäys talvisäässä, kun joulu on, kun joulu on.
Ei huolta, murhetta kenkään muista, ei tunnu pakkaset tuikeat, vain laulu kaikuvi lasten suista, ja silmät riemusta hehkuvat, ja liekit loistavat joulupuista, kun joulu on, kun joulu on.
On äiti laittanut kystä kyllä, hän lahjat antaa ja lahjat saa, vaan seimi pahnat ja tähti yllä ne silmiin kalleina kangastaa; siks' mieli hellä on kristityllä, kun joulu on, kun joulu on.